Ympäristölakien uudistaminen jatkuu

Tapio Määttä on Itä-Suomen yliopiston ympäristöoikeuden professori. Hänen erikoisalaansa ovat ympäristöoikeuteen liittyvät kysymykset, kaavoitus- ja rakentamisoikeus sekä luonnonsuojeluoikeus. Tapio Määttä palkittu pari vuotta sitten Joensuun yliopiston parhaana opettaja. Kirjoituksessaan hän käsittelee ajankohtaista ja tärkeää asiaa, ympäristölakien uudistamista.

Työnsä päättänyt eduskunta hyväksyi viimeisimpinä töinään muun muassa uuden vesilain, kaivoslain ja jätelain. Vaikka keskeinen ympäristölainsäädäntö on uudistettu lähes kauttaaltaan viimeisen 15 vuoden aikana, myös uuden eduskunnan asialistalle on tulossa runsaasti ympäristöasioita.

Ilmastonmuutoksen hillintään liittyvän lainsäädännön terävöittäminen on lähivuosien keskeinen ympäristöteema. Eräs mahdollisuus on erillisen ilmastolain säätäminen. Nykyisen ympäristölainsäädännön perusteella ilmastotavoitteita ei voida riittävästi ottaa huomioon. Esimerkiksi ympäristönsuojelulaki on tältä osin tehoton.

Ympäristölakien elinkaari on nykyisin yllättävän lyhyt. Esimerkiksi vuonna 1997 voimaantulleiden luonnonsuojelulain ja metsälain sekä vuonna 2000 voimaantulleiden ympäristönsuojelulain ja maankäyttö- ja rakennuslain toimivuusarviointi tai uudistaminen on käynnissä. Jopa juuri hyväksytty vesilaki täytyy uudistaa lähivuosina, kun perustuslakivaliokunta ei hyväksynyt lain olevan pysyvästi perustuslain kanssa ristiriidassa oleva poikkeuslaki.

Erityisen kiinnostava tulee olemaan metsälain kokonaisuudistus. Maa- ja metsätalousministeriön työryhmä on esittänyt lain uudistamista siten, että metsänomistajan valinnanvapaus lisääntyisi esimerkiksi jatkuvan kasvatuksen menetelmän käytön osalta. Uudistuksessa on kuitenkin vielä runsaasti vaikeita kysymyksiä metsien erilaisten käyttömuotojen ja arvojen yhteensovittamisessa.

Lähivuosien tärkeäksi ympäristöpoliittiseksi teemaksi on nousemassa myös suhtautuminen turvetuotannon ympäristö- ja ilmastovaikutuksiin. Turvetuotannon kielteisiä vesistö- tai luontovaikutuksia ei nykyisin voida riittävästi ottaa huomioon. Vaikka tuomioistuinten linja turvetuotannon ympäristö- ja vesiluvissa on jossakin määrin tiukentunut, turvetuotannon kielteisiin vaikutuksiin puuttuminen edellyttää lainmuutoksia eli poliittisia päätöksiä. Tammikuussa riitaisena valmistunut valtakunnallinen suostrategia oli tarvittavien lakimuutosten osalta pettymys.

Lähivuosien paikalliset ympäristökonfliktit näyttäisivät liittyvän uraanikaivosten ohella juuri turvetuotantoon. Myös vaatimus turpeen energiakäytöstä luopumisesta ilmastosyistä tulee olemaan lähivuosina pysyvänä ympäristökeskustelujen aiheena.

Maahanmuuttopolitiikasta päättävät tavalliset ihmiset

Alain Minguet on belgialainen, Pohjois-Karjalaan kotoutunut kansalaisaktivisti ja monessa mukana. Koulutukseltaan hän on lastenhoitaja ja tekee sijaisuuksia Kontiolahden päiväkodeissa. AMK:ssa on menossa neljäs vuosi ja tähtäimenä valmistuminen metsätalousinsinööriksi. Hän on myös Joensuun seudun monikulttuurisuusyhdistyksen (Jomoni) pj. ja Joensuun kaupungin kansainvälisyystoimikunnan varajäsen.

Poliittinen väittely voi olla tosi hauska harrastus tai muuten vain kiinnostavaa seurata, varsinkin jos jonkin tietty teema kiinnostaa. Arvomaailmat voivat kohdata ja erilaisia ratkaisu- tai kehittämismalleja ehdotellaan, tuetaan tai vesitetään. Aina ei löydy kaikille sopivaa ratkaisua, kompromissia. Esimerkkinä vaikkapa keskustelu arvonlisäverosta.

Periaatekysymyksissä olisi kuitenkin muistuttava, että kysymysten takana on aina oikeita ihmisiä. Esimerkiksi palveluiden kuluttajille ja palveluiden tarjoajille eli yrittäjille ei ole yhdentekevää alentuuko arvonlisävero vaiko ei. Meillä kaikilla on ystäväpiirissämme tuttuja näistä molemmista ryhmistä ja voimme tarkastella puolueiden veropolitiikka sen mukaan, mitä kuulemme tai miten keskustelemme.

Jotkut asiat ja teemat eivät ole niin lähellä ’tavallisen äänestäjän’ arkea. Kaikilla ei ole lähipiirissään esimerkiksi pakolaisia, turvapaikanhakijoita, intialaisia insinöörejä tai thaimaalaisia marjanpoimijoita. Heidän elämästään emme välttämättä paljoa tiedä, kiinnostus aiheeseen voi olla vähäistä ja mielikuvamme on rakentunut ainoastaan median kautta saadusta kuvasta.

On yhdentekevää, jos kansanedustaja tai blogikirjoittaja käyttää hyvin jyrkkää ja terävää kieltä, jos asia ei kosketa meitä. Tilanne muuttuu, kirjoituksen kohteeksi joutuu työtön serkku, sairastunut oma mummo tai koulukiusattu lapsemme?

Rahaa ’tuntemattomille’ ja ’turhaan’ on aina jaossa liikaa – erityisesti silloin, kun meidän tieosuutemme on talvisin aina viimeiseksi aurattu. ’Hankkikaa lisää aurauskalustoa, palauttakaa 10 somalilasta takaisin kotimaahan’. Nämä ovat tavallisia argumentteja monissa keskusteluissa. Mitä vähemmän empatiaa, sitä enemmän ylilyöntejä.

Olen työskennellyt Suomessa muun muassa somalinuorten kanssa, pelannut heidän kanssaan jalkapalloa, auttanut läksyjen tekemisessä, neuvonut ja ohjannut arjen eri tilanteissa. Työni kautta on olen oivaltanut jotain suurta: somalinuoret todellakin ovat aivan samanlaisia kuin samanikäiset suomalaiset tai belgialaiset nuoret. Lapsi leikkisi mielummin kuin tekisi läksyjä, lähtisi mieluummin pyöräilemään kavereiden kanssa kuin kouluun ja on huolissaan, kun hänen vanhempansa voivat huonosti.

Työkavereinani on ollut maahanmuuttajia sekä Belgiassa että Suomessa. Kaikista ihmisistä ei tarvitse tykätä, mutta tykkääminen ei liity kovinkaan paljoa kansallisuuteen. En kuitenkaan ole huomannut, että somali olisi aliarvoisempi kuin suomalainen tai päinvastoin.

Maahanmuuttajien kotouttamiseen kannattaa satsata. Usein pelätään, että ’meidän rahamme’ käytetään väärin…ai meidän rahatko? Ne samat rahat, jotka saadaan veroina globaalien markkinoiden, Nokian, Stora Enson tai Metson kautta?

Hyvinvointia on voitava jakaa, ihon väriin ja passiin katsomatta. Kaiken takana on oikeita ihmisiä, vain ihmisiä.

Eriarvoistumistrendi käännettävä

Blogivieraani on joensuulainen freelance-toimittaja Topi Linjama. Hän kirjoittaa perustulosta keinona tuloerojen kaventamisessa ja eriarvoisuuden pysäyttämisessä. Linjama on koulutukseltaan filosofian maisteri.

Talousnobelisti Paul Krugman on kuvaillut eriarvoistumista viime vuosikymmenten megatrendiksi. Suomessa tuloerot eivät ole niin suuria kuin anglosaksissa maissa, mutta ne kasvavat nopeammin kuin muualla.

Markkinatalous vaatii tuloeroja, mutta ei ole sanottua, kuinka suuria tuloerojen tulee olla. Talouskasvu oli nopeaa esimerkiksi 70-80-luvun hyvinvointi-Suomessa. Tuloerojen kasvu ja sosiaalinen eriarvoistuminen on eettinen ongelma, jonka sivuuttamalla se voi muuttua ongelmaksi yhteiskuntarauhalle.

Eriarvoistuminen on pitkälti seurausta poliittisista päätöksistä. Rikkainta kymmenystä on suosittu erilaisin veroratkaisuin, köyhintä kansanosaa taas on pidetty köyhänä erilaisin tulo- ja kannustinloukuin. Sen päälle nöyryytystä ja syyllisyyttä siitä, että täytyy pyytää yhteiskunnalta rahaa.

Myönteistä on se, että jos politiikalla saadaan aikaan eriarvoistumista, sillä saadaan niin haluttaessa aikaan myös tasa-arvoistumista. Vihreiden perustulo on vaihtoehto, jolla olisi monia etuja nykyjärjestelmään nähden. Ainoana puolueena sillä on tarjota raskaan sarjan sosiaalipoliittinen työkalu, jolla eriarvoistumiseen voidaan kunnolla puuttua.

Perustulo poistaisi tuloloukkoja ja kannustaisi työntekoon. Jos pienituloinen nykyisin tekee enemmän töitä ja saa lisäansioita, hänen tukiaan tarkistetaan ja pahimmassa tapauksessa tulot laskevat. Perustulomallissa tienatut eurot tuntuisivat euroina kukkarossa.

Perustulon avulla köyhyyden kierre olisi katkaistavissa. Sen avulla pienituloinenkin voisi suunnitella elämäänsä hieman kuukautta pidemmälle. Nyt esimerkiksi sosiaalituen varassa sitkuttelevalla ei käytännössä ole keinoja rahan säästämiseen ja suunnitelmalliseen elämään.

Perustulossa on ehkä parasta se, ettei se syyllistä vähätuloista. Itse en mitenkään käsitä, mitä tai ketä nykyinen syyllistävä luukulta luukulle pompottelu palvelee.

Oikeudenmukaisuuden ja elämänhallinnan tunne vaikuttavat molemmat ihmisen kokemukseen siitä, kuinka onnellinen hän on. Perustulo lisäisi molempia.

Vihreästä talouskasvusta en innostu, mutta perustulo on sen verran vakuuttava, että äänestän Vihreiden listaa.