Alain Minguet on belgialainen, Pohjois-Karjalaan kotoutunut kansalaisaktivisti ja monessa mukana. Koulutukseltaan hän on lastenhoitaja ja tekee sijaisuuksia Kontiolahden päiväkodeissa. AMK:ssa on menossa neljäs vuosi ja tähtäimenä valmistuminen metsätalousinsinööriksi. Hän on myös Joensuun seudun monikulttuurisuusyhdistyksen (Jomoni) pj. ja Joensuun kaupungin kansainvälisyystoimikunnan varajäsen.
Poliittinen väittely voi olla tosi hauska harrastus tai muuten vain kiinnostavaa seurata, varsinkin jos jonkin tietty teema kiinnostaa. Arvomaailmat voivat kohdata ja erilaisia ratkaisu- tai kehittämismalleja ehdotellaan, tuetaan tai vesitetään. Aina ei löydy kaikille sopivaa ratkaisua, kompromissia. Esimerkkinä vaikkapa keskustelu arvonlisäverosta.
Periaatekysymyksissä olisi kuitenkin muistuttava, että kysymysten takana on aina oikeita ihmisiä. Esimerkiksi palveluiden kuluttajille ja palveluiden tarjoajille eli yrittäjille ei ole yhdentekevää alentuuko arvonlisävero vaiko ei. Meillä kaikilla on ystäväpiirissämme tuttuja näistä molemmista ryhmistä ja voimme tarkastella puolueiden veropolitiikka sen mukaan, mitä kuulemme tai miten keskustelemme.
Jotkut asiat ja teemat eivät ole niin lähellä ’tavallisen äänestäjän’ arkea. Kaikilla ei ole lähipiirissään esimerkiksi pakolaisia, turvapaikanhakijoita, intialaisia insinöörejä tai thaimaalaisia marjanpoimijoita. Heidän elämästään emme välttämättä paljoa tiedä, kiinnostus aiheeseen voi olla vähäistä ja mielikuvamme on rakentunut ainoastaan median kautta saadusta kuvasta.
On yhdentekevää, jos kansanedustaja tai blogikirjoittaja käyttää hyvin jyrkkää ja terävää kieltä, jos asia ei kosketa meitä. Tilanne muuttuu, kirjoituksen kohteeksi joutuu työtön serkku, sairastunut oma mummo tai koulukiusattu lapsemme?
Rahaa ’tuntemattomille’ ja ’turhaan’ on aina jaossa liikaa – erityisesti silloin, kun meidän tieosuutemme on talvisin aina viimeiseksi aurattu. ’Hankkikaa lisää aurauskalustoa, palauttakaa 10 somalilasta takaisin kotimaahan’. Nämä ovat tavallisia argumentteja monissa keskusteluissa. Mitä vähemmän empatiaa, sitä enemmän ylilyöntejä.
Olen työskennellyt Suomessa muun muassa somalinuorten kanssa, pelannut heidän kanssaan jalkapalloa, auttanut läksyjen tekemisessä, neuvonut ja ohjannut arjen eri tilanteissa. Työni kautta on olen oivaltanut jotain suurta: somalinuoret todellakin ovat aivan samanlaisia kuin samanikäiset suomalaiset tai belgialaiset nuoret. Lapsi leikkisi mielummin kuin tekisi läksyjä, lähtisi mieluummin pyöräilemään kavereiden kanssa kuin kouluun ja on huolissaan, kun hänen vanhempansa voivat huonosti.
Työkavereinani on ollut maahanmuuttajia sekä Belgiassa että Suomessa. Kaikista ihmisistä ei tarvitse tykätä, mutta tykkääminen ei liity kovinkaan paljoa kansallisuuteen. En kuitenkaan ole huomannut, että somali olisi aliarvoisempi kuin suomalainen tai päinvastoin.
Maahanmuuttajien kotouttamiseen kannattaa satsata. Usein pelätään, että ’meidän rahamme’ käytetään väärin…ai meidän rahatko? Ne samat rahat, jotka saadaan veroina globaalien markkinoiden, Nokian, Stora Enson tai Metson kautta?
Hyvinvointia on voitava jakaa, ihon väriin ja passiin katsomatta. Kaiken takana on oikeita ihmisiä, vain ihmisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti