sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Lyhyt tarina vapaaehtoisuudesta

Blogivieraani Markku Pyykkönen on toiminut Joensuun Popmuusikot ry:n toiminnanjohtajana vuodesta 2007, mitä ennen hän oli poppareiden puheenjohtaja. 

Hän on Ilosaarirockin vahva taustavaikuttaja, joka saa monimuotoisen toimijajoukon työskentelemään sovittujen tavoitteiden puolesta. Markku on kasvattanut Popmuusikoiden roolia aktiivisena yhteiskunnallisena vaikuttajana osallistuen kulttuurin ja elinkeinoelämän yhteistyöfoorumeihin alueellisesti ja kansallisesti. Maakuntaliitto valitsi Pyykkösen Maakunnan kehittäjäksi 2010.


Kerrotaanpa lyhyt tarina vapaaehtoisuuden haasteista. Ja puhutaan samalla hetkinen festareista näin kesän korvalla. Suomi on tunnetusti rockfestivaalien ja kesärientojen luvattu maa. Paikallisten lehtien palstoilta on kesällä havaittavissa tarinoita kylätapahtumista, markkinoista, messuista, iltamista ja festareista. Jokaisella on oma kesäkinkerinsä, joka sopivasti virkistää porukan mieltä ja kohottaa me-henkeä.

Valtakunnallisesti Ilosaarirock, Ruisrock ja Pori Jazz ovat jo varttuneita tapahtumia, jopa Euroopan mittakaavassa. Kaikilla on jo 40 vuotta mittarissa. Uskaltaisin edelleenkin väittää, että valtaosa Suomen kesän kyläriennoista ja festareista ovat järjestövetoisia. Ainakin valtaosa Ilosaarirockin palveluista toteutetaan vapaaehtoisten voimin. Yhtälailla talkootyöllä ja järjestötoiminnalla on varsin pitkä häntä suomalaisen yhteiskunnan kehittymisessä. Tapahtumia ja rientoja on syntynyt kun yhteisen asian puolesta kokoontunut joukko ihmisiä on päättänyt tehdä jotakin. Harvoin silloin palkkaeurot tai nettotulos ovat olleet mielessä. Vapaaehtoistyössä on kuitenkin omat ongelmansa, joista suurin on verotus ja sen epäselvyys.

Vaalien alla verokeskusteluilta ei voi välttyä. Valtakunnallisesti yleishyödyllisten yhdistysten verotuksen tarkastelu on ollut käynnissä usean vuoden ajan osana koko suomalaisen verojärjestelmän uudistamista. Ruohonjuuritasolle saakka on ollut havaittavissa lainsäätäjän ja verottajan yhteisen vuoropuhelun vaillinaisuus. Selkeitä rajanvetoja ja määrittelyjä yleishyödyllisen ja liiketoiminnaksi luettavan toiminnan välille ei ole löytynyt. Valtakunnan mediasta on saanut lukea useita uutisointeja, joissa yleishyödyllisten järjestöjen verotuskäytäntöjä on ohjeistettu erittäin kirjavasti. Ja seuraavana päivänä saatettu verottajan toimesta samoja käytäntöjä ohjeistaa uudelleen. Ota näistä nyt sitten selvää.

Väittäisin, että yksi menestystekijä Ilosaarirockin taustalla on ollut vapaaehtoisuus. Festivaalilla työskentelee eri järjestöjen jäseniä sekä festivaalin suoraan verkkosivujensa kautta rekrytoimia vapaaehtoisia noin 1600. Valtaosa kokee tunnelman kannalta merkittävänä olla toteuttamassa tapahtumaa yhdessä ystävien kanssa. Vapaaehtoiset ovat tarjonneet tapahtuman järjestäjille myös merkittävän kanavan, jonka kautta tietoa järjestelyistä, ohjelmasta, palveluista ja kaikesta festarihumuun liittyvästä on voitu jakaa. Yhteisöllisyys on osa Ilosaarirockin menestysreseptiä ja Popparit tapahtuman järjestäjinä samaistuvat vahvasti siivousvuorossa olevaan vapaaehtoiseen, koska ovat itse olleet aikoinaan ja ovat edelleen samassa asemassa. Yksinkertaisesti Ilosaarirockin palveluita ei voitaisi toteuttaa nykyisessä laajuudessaan ilman vapaaehtoisia ja yhteistä ponnistelua. Vuosien saatossa Ilosaarirockin tarjoaman edut vapaaehtoisilleen eivät ole muuttuneet merkittävästi. Työstään vapaaehtoinen on saanut ilmaisen pääsyn tapahtumaan ja mahdollisesti lämmintä evästä sekä hyvää mieltä.

Popmuusikoilla alkoi keväällä uusi aika, kun se avasi pitkään tavoittelemansa kulttuurikeskus Karjalantalon Ilosaareen. Kulttuurikeskus antoi yhdistykselle mahdollisuuden luoda uutta jäsentoimintaa. Yhdistys näki Karjalantalon yhteisenä olohuoneena ja paikkana, jossa porukassa voi tehdä hyvää. Syntyi ajatuksia siivoustalkoista, yhteisistä iltamista, bänditapahtumista ja yhdessä tekemisestä. Mietittiin piknikkejä ja vohveli-iltoja.

Karjalantalossa yhdistyksen vapaaehtoistoiminta piti miettiä kokonaan eri lähtökohdista kuin keski-ikäisen Ilosaarirockin. Ilosaarirockin vapaaehtoistoiminta onnistuu vielä vanhoilla toimintatavoilla, mutta tämän päivän verottajan ohjeista, valtiovallan raporteista ja mietinnöistä sekä tulkinnoista ei ota enää kukaan selvää.
Piti tavallaan keksiä pyörä uudelleen. Epäselvät ja epäjohdonmukaiset ohjeistukset ja verotuskäytännöt asettavat muutkin järjestötoimijat isoihin haasteisiin vapaaehtoistoiminnan organisoimisessa.

Tänä päivänä Karjalantalon popparivetoinen vapaaehtoistoiminta kuitenkin rullaa ja yhdistys tuottaa omia bändi-iltoja alaikäisille ja järjestää erilaisia iltamia. Ja hyvä niin, kun pitäjässä tarvitaan tekemisen meininkiä. Onhan se nyt luonnollista, että koko verojärjestelmän uudistaminen ja siihen liittyvät keskustelut ottavat aikansa. Toivottavasti kuitenkin jossain vaiheessa yleishyödyllisten yhdistysten verotuskäytäntöjä linjataan kestävästi. Vapaaehtoistyölle on varmasti tarvetta tulevaisuudessakin.

Ps: Lisätietoa yhdistyksen vapaaehtoistoiminnasta: vapaaehtoishommia@ilosaarirock.fi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti